Ideaoppi

Ideaoppi on Platonin metafysiikan keskeisin teoria. Sen mukaan ikuisena erillisessä ideamaailmassa olemassa olevat ideat, eivät aistihavaintojen kautta meille tunnetut aineellisen maailman ilmiöt ja muutokset, ovat todellisimpia kaikkein korkeimmassa ja perustavimmassa mielessä. Ideat ovat ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä. Platon puhui ideoista muotoillessaan ratkaisunsa ongelmaan, joka myöhemmin on tunnettu universaalien ongelmana. Ideaoppi on ollut tunnetuin platonisen realismin mukainen lähestymistapa kyseiseen ongelmaan.

Platon katsoi, että ideat ovat käsitettävissä ainoastaan järjellä ja ymmärryksellä, eikä niitä voi havaita aisteilla. Aistittavissa olevan maailman ja kaikki siinä olevat asiat Platon näki epätäydellisinä kopioina vain ymmärryksen kautta tavoitettavissa olevan maailman ideoista. Aistimaailmassa näkemämme muodot eivät ole todellisia, vaan kirjaimellisesti jäljittelevät todellisia muotoja eli universaaleja ideoita. Esimerkiksi Platonin tunnetussa luolavertauksessa aistimaailman muodot näyttäytyvät ideoiden varjoina.

Ideaoppi on kenties Platonin suurimpia perintöjä filosofialle. Platon käsitteli ideaoppia ennen kaikkea dialogeissaan Valtio, Faidon, Faidros, Menon ja Parmenides, mutta se nousee esille myös monissa muissa dialogeissa.